Vasemmisto, miehet, naiset ja seksityö (NFC @ CPH)

Milla Pyykkönen jatkaa pohdintoja sukupuolijaosta ja seksityöstä Pohjoismaisen feminismikonferenssin innoittamana.

Kun tasa-arvotyöryhmällemme tuli viime keväänä tieto, että tanskalaiset ja norjalaiset toverit ovat pyytäneet Vasemmistonuoria mukaan järjestemään pohjoismaista feminismikonfrenssia, innostuin kovasti ajatuksesta. Pohjoismainen vasemmistofeministinen yhteistyö on pitkään ollut toiveenani. Pohjoismaiden yhteiskuntajärjestelmien samankaltaisuus antaa feministiselle keskustelulle ja yhteistyölle mielenkiintoiset lähtökohdat.

Jako miehiin ja naisiin

Norjainen Rød Ungdom ja tanskalainen Socialistisk Ungdomsfront pohjaavat poliittiset näkemyksensä ja feministisen ajattelunsa marxismiin. Molemmilla järjestöillä feminismi on näkyvästi esillä toiminnassa.  RU järjestää säännöllisesti koulutusta Berit Åsin tutkimista herruustekniikoista. RU järjestää toimintansa yhteydessä sukupuolieroteltuja kokoontumisia, joissa osallistujat jaetaan mies- ja naisryhmiin. Sukupuolisegregoiduissa ryhmissä osallistujat käyvät läpi herruustekniikat ja puhuvat ajatuksistaan ja tuntemuksistaan tapahtuman tasa-arvoasioista. Osallistuin konfrenssin aluksi naisille tarkoitettuun ryhmään, ja lähestysmistapa herruustekniikoihin oli hyvin mielenkiintoinen. Ryhmän vetäjä kertoi herruustekniikoista lähinnä niin, että ne ovat miesten käyttämiä taktiikoita naisten hiljentämiseen. Herruustekniikoita käyttävät kuitenkin yhtälailla miehet kuin naiset. Herruustekniikat ovat syntyneet miesten dominoimassa yhteiskunnassa, mutta naiset ovat omaksuneet samat taktiikat vallankäytön muotoina.

Vasemmistonuorille erottelu ryhmiin sukupuolen perusteella on  vierasta. Kaksinapainen sukupuolijärjestelmä on ahdas ja kohtelee väkivaltaisesti niitä, jotka eivät koe olevansa miehiä tai naisia.  Kuitenkin siihen, että ihmisten jaottelua mieheksi ja naiseksi halutaan vältellä viimeiseen asti, liittyy myös ongelmia. Oman kokemukseni mukaan tämä aiheuttaa sokeutta sukupuolittuneita käytäntöjä ja valtarakenteita kohtaan. Emme vielä valitettavasti elä yhteiskunnassa jossa mies-nais -jako olisi poistunut. Tasapainottelu sen välillä, että puretaan sukupuolikäsityksen kaksinapaisuutta, ja että samalla tunnustetaan olemassaolevat miehiä ja naisia erilailla kohtelevat valtarakenteet, on haastavaa. Mielestäni pitäisi pyrkiä kahden rintaman taktiikkaan, jossa samaan aikaan tunnustetaan yhteiskunnan sukupuolia eri tavoin koskevat rakenteet ja puretaan kaksinapaista sukupuolijärjestelmää. Siis yhtälailla tulee tunnustaa naisia sortavat, miehiä sortavat ja sukupuolivähemmistöjä sortavat rakenteet.

Samaan aikaan, kun tiedostetaan sukupuolia eri lailla kohtelevien rakenteiden olemassaolo ja pyritään niiden murskaamiseen, tulee pyrkiä murskaamaan myös kaksinapainen sukupuolijärjestelmä. Kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän ongelmat eivät poistu sillä, että ei haluta tunnustaa nais-mies -jaon olemassaoloa. Siksi eriarvoisuuden purkamien vaatii esille tuomista ja analysoimista. Koen, että Vasemmistonuorilla ja koko suomalaisella uudella vasemmistolla olisi tässä asiassa kehittymisen varaa. Vasemmistonuorissa toisinaan sorrutaan siihen, että emme huomaa sukupuolittuneita rakenteita, kun koemme ihmisten tekevän vain yksilöllisiä valintoja. Patriarkaatin ja heteronormatiivisuuden huomaamatta jättäminen on mielestäni hieman ristiriidassa vasemmistolaiselle näkemykselle siitä, että rakenteet vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan. Emme kuitenkaan useinkaan kiistä kapitalismin ohjailevan ihmisten käyttämistä.

Seksin myyminen

Konfrenssin suurimmaksi ristiriidaksi osottautui suhtautuminen prostituutioon. Norjalaisen Rød Ungdomin linja prostituutioon on ankaran kielteinen. Heidän näkemyksensä on, että seksin myyminen on aina väkivaltaa naista kohtaan. Heidän mukaan nainen, joka vapaaehtoisesti myy seksipalveluita, on samanlaisessa tilanteessa henkisesti kuin väkivaltaiseen parisuhteeseen jäävä nainen. Heidän näkemyksensä mukaan ihminen ei voi haluta toimia seksiä myyjänä, vaan on tähän tavalla tai toisella pakotettu.

Palaamme tässä kiistassa samaan ongelmaan: voimmeko puhua yksilön vapaasta valinnasta yhteiskunnassa, johon vaikuttavat erilaiset valtarakenteet. Tutkija/kansanedustaja Anna Kontula sanoi mielestäni hyvin Vasemmistonaisten viime joulukuussa järjestämässä keskustelutilaisuudessa: ”Seksityö on yksi keino ansaita rahaa nykyisessä kapitalistisessa talousjärjestelmässä.” Hän arvioi myös, että jos ihmisten toimeentulo olisi muuten turvattu, seksityöntekijöiden määrä vähenisi huomattavasti nykyisestä.

Suhtautuminen prostituutioon jakaa vahvasti suomalaista 2010 -luvun vasemmistolaista liikettä. Osa suhtautuu prostituutioon kielteisenä ilmiönä, joka ylläpitää valtarakenteita naisesta ostettavana objektina ja miehestä toimivana subjektina, joka ostaa rahalla. Osa taas pitää seksin myymistä tärkeänä yksilön vapautena tehdä omalla vartalollaan mitä tahtoo. Heidän mielestään valta on paremminkin myyjällä kuin ostajalla. Prostituutiosta on ylipäätään lähes mahdotonta puhua yhtenä könttänä. Vain pieni osa maailman seksityöläisistä on tehnyt aidon valinnan seksityön ja jonkin toisen työn välillä. Ihmiskaupan uhrit tai ne, jotka myyvät seksipalveluita henkensä pitimiksi, ovat täysin eri asemassa kuin länsimaiset naiset, jotka katsovat seksin myymisen olevan kätevä keino hankkia tienestiä ja esimerkiksi rahoittaa elämä opiskelun aikana. Mielestäni puhuttaessa seksin myymisestä tulisi erotella seksin myymisen eri tasot. Suomalaisella osa-aikaisella seksin myyjällä on täysin eri intressit kuin alaikäisellä lapsella Pattaylla. Postmoderni feminismi pitää tärkeänä korostaa naisten eroja ja erilaisia intressejä. Tämä sama tulisi huomioida myös puhuttaessa seksityöläisistä.

Suurin ristiriita vasemmiston sisällä vallitsee suhtautumisessa siihen uusintaako seksin myyminen naisten alisteista asemaa suhteessa mieheen vai antaako se itseasiassa naiselle valtaa olla itsenäinen. Kysymys liittyy olennaisesti kapitalistiseen järjestelmään ja sen kritiikkiin vasemmiston sisällä. Prostituutioon kielteisesti suhtautuvat pitävät ongelmallisena juuri seksin ja naisruumiin alistamista kapitalistiselle markkinataloudelle. Heidän mielestään ihmisruumiin olemista kapitalismin palveluksessa pitäisi pyrkiä vähentämään eikä lisäämään. Tässä on kuitenkin se virheellinen käsitys, että seksityöhön myönteisesti suhtautuminen radikaalisti lisäisi seksin myymistä. Seksin myymiseen myönteisesti suhtautuvat eivät koe naisen olevan miehelle alisteinen myydessään tälle seksipalveluita. Päinvastoin he kokevat, että naisella on tässä tilanteessa valta, ainakin silloin kun hänellä on varaa valita kuinka usein ja kenellä palveluita myy.  Prostituution kielteisenä ilmiönä näkevät kokevat, että seksityö nimeomaan uusintaa sitä, että nainen on seksissä objekti ja mies subjekti. Samoin sen koetaan uusintavan sitä, että mies on se jolla on rahallinen valta suhteessa naiseen. Yksi kinkkisimmistä kysymyksistä, johon lähes kaikki prostituutiokeskusteluun osallistujat välttelevät vastaamasta, on kysymys siitä, miksi suurin osa seksin myyjistä on naisia ja ostajista miehiä. Feminismi sen paremmin kuin vasemmistokaan ei halua pohtia ostaja-/myyjä -asetelman sukupuolisuhteen syitä. Johtuuko myyjien ja ostajien sukupuolinen vinoutuma kulttuurista ja patriarkaalisesta yhteiskuntajärjestelmästämme? Jos todetaan, että johtuu, niin onko edes mahdollista, että naisten rooli myyjinä ja miehen rooli ostajina emansipoisi naista ja purkaisi kapitalismia?

Prostituutioon kielteisesti suhtaujien suurin synti on seksityöläisten näkemisen toisina, kohteina joille kohdennetaan poliittisia toimenpiteitä ilman, että heidän ääntään juuri kuunnellaan. Suomalaiset seksityön tekijöiden puolustajat ovat kritisoineet naisasialiikettä juuri tästä yläpuolisesta suhtautumista. Kenenkään asemaa ei voida parantaa, jos häntä itseään ei kuunnella. Sosiaalipolitiikka keskiluokkaisena ylhäältä tulevana projektina ei toimi. Sosiaalipolitiikan tulee lähteä ihmisen omista lähtökohdista ja tarpeista.

Paras keino vähentää seksityötä on perusturva. Kielto voisi antaa yhteiskunnallisen signaalin siitä, että seksin ostaminen ei ole toivottavaa, mutta seksin myymisen määrää kiellot eivät vähennä. Seksin myymistä vähentää riittävä toimeentulo ja perusturva. Seksityöstä puhuessa tulisi erottaa myös se, milloin puhutaan käytännön ratkaisuista ja seksityöläisten asemasta, ja milloin pohditaan seksin myymistä yhteiskunnallisena ilmiönä.

Milla Pyykkönen

Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: