Minun feminismini -sarja jatkuu Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotilan kirjoituksella.

Kuva sivustolta http://www.kariuotila.fi

Historiallisista syistä johtuen tasa-arvopolitiikka on ollut paljolti naisten asemaa parantavaa toimintaa. Viimeisen vuosisadan aikana on tehty huikea työ naisten aseman parantamiseksi. Vaikka monet silloisten naisasianaisten tavoitteista ovat jo toteutuneet, naisten asema on edelleen monilla mittareilla miehiä huonompi. Esimerkiksi palkkaerot, naisiin kohdistuva väkivalta ja kotitöiden epätasainen jakautuminen kertovat karusti siitä, että feminismiä todella tarvitaan.

Oma innostukseni ja motivaationi tasa-arvotyöhön lähtee meitä kaikkia, niin miehiä kuin naisiakin, koskevista haasteista. Naisen euro on vain reilut 80 senttiä, ja miehen vuosi taas vain 11 kuukautta. Nämä ilmiöt kietoutuvat yhteen, ja niiden taustalla on samoja rakenteita ja roolimalleja. Ne eivät ole toisillensa vastakkaisia ongelmia, vaan sekä miesten että naisten yhteisiä haasteita, joiden ratkaisemisesta hyötyvät kaikki.

Minulle feminismi on tasa-arvoa ja sen ymmärtämistä, että hyvällä tasa-arvotyöllä voimme samaan aikaan korjata palkkatasa-arvoa ja pidentää miesten keskimääräistä elinikää. Konkreettinen esimerkki tästä on vaikkapa vanhempainvapaajärjestelmän kehittäminen 6+6+6 –mallin suuntaan. Miesten perhe-elämään osallistumisen tukeminen ja naisten työelämän kehittäminen tukevat toisiaan. Tasavertaisempi arki ja vanhemmuus merkitsee pitemmällä aikavälillä myös tasa-arvoisempaa työelämää ja palkkausta.

On selvää, ettei niin miesten kuin naistenkaan osallistuminen tasa-arvotyöhön saa rajoittua vain oman sukupuolen kokemiin epäkohtiin. On tärkeää saada miehet mukaan edistämään naisten aseman parantamista. Tasa-arvo sukupuolten kesken ei etene, jollei miehiä saada motivoitua entistä enemmän mukaan tasa-arvotyöhön. Motivaatio taas on mahdollista vain, jos miestenkin tasa-arvo-ongelmat otetaan tosissaan. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan myös naisia.

Oma feminismini on molempien sukupuolten tasa-arvo-ongelmien ratkomista. Työtä on tehtävä siellä, missä ongelma on. Eduskunnan miesverkoston puheenjohtajana törmään paljon isyyteen liittyviin ongelmiin, esimerkiksi huoltajuus- ja tapaamisasioissa. Urheilupuolen päättäjänä taas kohtaan naisiin kohdistuvaa epätasa-arvoa, esimerkiksi lajiliittojen miesvaltaisuutta ja syrjiviä asenteita. Molemmat ovat minun asiani.

Kari Uotila
Kansanedustaja
Vasemmistoliiton miespoliittisen työryhmän pj.
TANEN Miesjaoston pj.