Kööpenhaminan raportit jatkuvat. Pohjoismaisen feminismikonferenssin järjestämistä valottaa kertoo Cecilia Bergström.
Cecilia Bergström pienryhmää vetämässä.
Vuoden 2011 suurin stressin aiheeni oli nuorten vasemmistofeministien konferenssi Tanskassa. Alkutalvesta 2010 Vasemmistonuorille tuli kutsu Tanskasta, Socialistisk UndomsFrontilta, tulla mukaan järjestämään pohjoismaista feminismitapahtumaa. Mukana oli myös Rød Ungdom Norjasta.
Valitus ensin pois alta
Järjestämisprosessi oli lievästi sanottuna kaoottinen eikä tieto kulkenut. Päätin moneen kertaan, etten enää ikinä lähde mihinkään projektiin mukaan. Nyt päätös on lieventynyt: en enää lähde mihinkään projektiin mukaan, ellen saa ensin nähdä edes alkeellista projektisuunnitelmaa.
Alussa suunnitelmat olivat suuria ja rahoitusta oli haettu paljon monesta eri lähteestä. Saimme kuitenkin yhden kielteisen rahoituspäätöksen toisensa jälkeen. Turhauttavinta oli, etten voinut antaa asiantuntemustani projektin käyttöön, koska tietoa ei ollut saatavana kielellä, jota olisin ymmärtänyt.
Vaihtoehtoja sukupuolille
Kangertalusta ja ahdistuksesta huolimatta tapahtuma muodostui kuitenkin yllättävän hyväksi kokonaisuudeksi. Norjalaisten 90 ja tanskalaisten 70 nuoren massan rinnalla seitsemän suomalaisen delegaatio tuntui pieneltä. Panoksemme konferenssille olikin tuntemuksemme aiheesta sekä muista järjestöistä poikkeavat näkökulmamme.
Eniten suomalaisten osallistumisesta konferenssiin saivatkin mielestäni ne nuoret, jotka kokevat olonsa tukalaksi tiukan kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä. Etenkin Norjalaisilla tuntuu olevan paljon sukupuolijaoteltua toimintaa. Toiminta myös lähtee voimakkaista stereotypioista – pojat ovat automaattisesti alistajia, tytöt taas eivät ole lukeneet Marxia.
Yhdessä, ei vastakkain
Tanskassa ja etenkin Norjassa tuntuisi olevan enemmän sukupuolten vastakkainasettelua, ja tapahtumissa jaetaan ihmiset usein nais- ja miesryhmiin. Suomessa näkisin olevan vallalla toimintatavan, jossa kaikki sukupuolet tekevät yhdessä töitä alistavan järjestelmän purkamiseksi – ja alistaja on juuri järjestelmä, ei miessukupuoli.
Feministisen liikkeen tulisi mielestäni koota ihmiset yhteiseen kamppailuun. Tiukat (ja keinotekoisetkin) rajat ja kategoriat jättävät ihmisiä ulkopuolelle, syrjäyttävät, estävät osallistumisen. Pliis hei, järjestäydytään tärkeiden tavoitteiden taakse spontaanisti, ei jämähdetä omaan feminismigenreemme!
– Cecilia Bergström
VTF - Vasemmistolainen totuus feminismistä 