Tunne ja järki vääntävät kättä vasemmistolaisfeministinkin päässä.
Vasemmistonuorten tasa-arvojaosto on valmistellut kevään aikana järjestön feministisiä teesejä. Valmista pitäisi olla alkusyksystä. Ohjelmatyön osana keskustelua on viritelty paikallistasolla feminismi-opintopiirin avulla. Siitä on pyritty tekemään oman tasa-arvoajattelun ja vasemmistolaisen feminismin pohdiskeluun kannustava keskusteluhetki.
Pari viikkoa sitten istuimme oululaisaktiivien kanssa iltaa tuollaisen opintopiirin merkeissä. Saimme aikaan keskustelua muun muassa ympärileikkauksesta ja prostituutiosta. Kummastakin keskustelijat olivat vähintään kahta mieltä.
Molempia teemoja lähestytään yleensä kahta kautta: yhteiskunnallisena aiheena ja/tai omakohtaisena tunteena ja usein kuviteltuna kokemuksena. ”En kyllä voisi myydä seksiä”, ”minun tuntemiani ympärileikattuja se ei ole haitannut” tai ”minun esinahkaani ette koske”. Näissä kysymyksissä liikutaan alueilla, joilla tulee kai väkisinkin mietittyä, miltä se omassa ruumiissa ja mielessä tuntuisi.
Ehkä ydin onkin siinä, ettei oma kokemus – joka on usein vain tunne – ole merkittävä. Tärkeää on kuulla mahdollisimman monta mielipidettä niiltä, jotka oikeasti kärsivät mahdollisista epäkohdista. Pitääkö siis feministisen liikkeen olla jotain mieltä poikien ympärileikkauksista tai ottaa sitä agendansa kärkeen, jos esinahattomat miehet eivät itse nosta asiaa ongelmana esiin? Ja kuinka paljon prostituutiosta kannattaa keskustella ilman seksityötä tehneiden osallistumista keskusteluun?
Eräs opintopiirin osanottaja kiteyttikin vasemmistolaisen feminismin olevan sellaista, joka ei lähde ensisijaisesti omasta kokemuksesta vaan järjestelmästä. Sama pätee tietysti kaikkeen vasemmistolaiseen. Omassa vassarikuplassa eläminen vääristää helposti näkökulman ja vaikeuttaa muiden asemaan asettumista.
Niko Peltokangas
VTF - Vasemmistolainen totuus feminismistä 