Riikka Taavetti liittää feminisminsä vahvasti vasemmistolaisuuteen eikä innostu oikeaoppisuudesta.

Riikka Taavetti

Oma suhteeni feminismiin ja samalla sukupuoleen on ollut hyvin muuttuva. Koin lapsesta lähtien, että en halua sukupuolellani olevan merkitystä. En pitänyt siitä, että sukupuoleni asettaa minulle rajoituksia tai tuottaa oletuksia, jotka minun pitäisi täyttää. En myöskään kokenut, että jonkun toisen sukupuolen määrittäminen auttaisi ennustamaan, millaisia nämä toiset ihmiset ovat tai mitä he voivat minulle merkitä. Olen aina ystävystynyt ja rakastunut ihmisiin sukupuolesta riippumatta.

Koska en halunnut, että sukupuolella on merkitystä, en myöskään halunnut olla feministi. Ajattelin, että feminismi korostaa sukupuolta, vaikka tavoitteena pitäisi olla sukupuolettomuus. Tutustuminen siihen, millä tavalla maailma ympärilläni on sukupuolittunut, teki suhteestani sukupuoleen vielä astetta mutkikkaamman. Toisaalta halusin – ja haluan edelleen – että sukupuolesta voisi päästä eroon. Toisaalta olen liian tietoinen siitä, miten erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ovat sukupuolittuneet, jotta voisin kannattaa sukupuolen hävittämistä ilman näiden ongelmien ratkaisemista.

Erimielisyydet esiin

Nykyisin sanon mielelläni olevani feministi. Minulle on tärkeää ajaa sukupuolittuneen sorron poistamista. Koska iso osa feminismistäni on perustunut tutustumiselle feminismin historiaan, ei myöskään se, että feminismi sanana viittaa erityisesti naisiin, ole juuri tuntunut ongelmalliselta. Historiallisesti feminismi on tarkoittanut naisten miehiä huonomman aseman korjaamista. En näe mitään syytä, miksei feminismi nykyisin voisi merkitä myös miesten aseman parantamista silloin, kun naisilla menee jossain asiassa jo hyvin.

Minulle feminismien moninaisuus on tärkeä asia, ja puolustan jokaisen vapautta määritellä itse oman feminisminsä sisältö. En innostu yhtään oikeaoppisen feminismin määrittämisestä tai dogmaattisuuden vaatimuksista. Historiaan tutustuminen on myös opettanut suvaitsevaiseksi sellaisia feministisen ajattelun muotoja kohtaan, joissa ei välttämättä ensin tunnu olevan paljonkaan järkeä. Monilla erilaisilla aatesuunnilla on ollut omassa syntyvaiheessaan tehtävänsä feministisen ajattelun kehittämisessä ja uusien näkökulmien nostamisessa esiin. Toisaalta olen sitä mieltä, että feminismiinkin pitää suhtautua kriittisesti. Feministien välisiä erimielisyyksiä ei pidä häivyttää, vaan niistä pitää keskustella.

En kannata tasa-arvoa siten, että ollakseen miesten kanssa samanarvoisia naisten pitäisi tulla miehiksi. Minulle on tärkeää, että myös sellaisilla asioilla, jotka on perinteisesti mielletty naisellisiksi, on arvoa. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät naisellisina pidetyt ominaisuudet riipu sukupuolesta. Sosiaalisuus, empatia ja muut perinteisesti naiseuteen liittyvät ominaisuudet ovat ihan kaikkien ihmisten ominaisuuksia, ja niiden arvostaminen ja hyödyntäminen olisi hyväksi ihmisille yleensä.

Ajattelen myös, että sukupuolijärjestelmä, jossa elämme, on pakottava systeemi. Järjestelmän mukaisesti valitseminen – esimerkiksi naiselle naisellisten asioiden haluaminen ja heteroseksuaalisesti eläminen – on tyydyttävää ja tuntuu usein siltä, että toimii oikein. Sukupuoli ei ole jotain, jonka voisi vain kevyesti jättää valitsematta tai valita toisin. Silti on mahdollista toimia myös tavoilla, jotka eivät ole vallitsevan sukupuolijärjestyksen mukaisia ja kaikki nämä toimintatavat hitaasti muuttavat ja parhaimmillaan laajentavat sitä, millä tavoin eri sukupuolta olevien on mahdollista toimia.

Vapautta ei ole

En ole innostunut feminismistä, joka korostaa naisten (tai miesten) ”vapaita ja yksilöllisiä valintoja”. Kaikki valinnat tehdään yhteiskunnallisissa olosuhteissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin vapaita. Tärkeää on tarkastella, millaiset järjestelmät valintoja rajoittavat ja miten ihmisten mahdollisuuksia toimia erilaisilla tavoilla voidaan lisätä. Kun vaihtoehtojen määrä ja näkyvyys lisääntyvät, lisääntyvät myös valinnan mahdollisuudet. Täydellistä vapautta on mahdollista tuskin koskaan saavuttaa.

Erilaisten sukupuolijärjestyksen venyttämisten lisäksi kaipaan myös enemmän tapoja elää sukupuolten välissä tai ulkopuolella. Ei ole oikein, että pakollinen jako kahteen sukupuoleen aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja kärsimystä niille, jotka eivät tähän jakoon sovi. Myös feministinä haluan olla kriittinen sen suhteen, etten esimerkiksi sukupuolittuneita ongelmia ratkoessani tue pakollista sukupuolijakoa. Usein, jotta voidaan nähdä sukupuolisesti eriarvoistavien rakenteiden vaikutus, maailmaa on tarkasteltava kuin kaikki ihmiset voisi jäännöksettä ja ongelmitta jakaa naisiin ja miehiin. Silloinkin on muistettava, että tämä jako ei kuvaa todellisuutta. Niiden ihmisten, joiden sukupuoli ei helposti sovi mies-nais-jakoon, kohtaamia sukupuolittuneita ongelmia pitää myös aktiivisesti nostaa esiin. Erityisen arvokasta on koittaa kehittää sellaisia malleja, joissa perinteinen, kahden sukupuolen malliin perustuva tasa-arvoajattelu ja sukupuolen moninainen todellisuus voitaisiin yhdistää.

Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä. Hyvin usein samat asiat, jotka parantavat naisten asemaa yhdellä alueella, parantavat miesten asemaa toisella. Klassisin esimerkki tästä on se, miten naisten aseman paraneminen työelämässä voi tarkoittaa miesten aseman kohentumista kodeissa, kun miehille syntyy enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi olla lastensa kanssa. En kuitenkaan halua sanoa vain tavoittelevani sukupuolista tasa-arvoa, vaan olevani nimenomaan feministi. Tasa-arvo on tavoitteena mitäänsanomaton ja löperö. Tasa-arvo voi toteutua myös, jos kaikilla menee yhtä huonosti ja kaikkia sorretaan yhtä paljon. Feminismi taas tarkoittaa sortavien rakenteiden purkamista ja kaikkien ihmisten vapautumista.

Minun feminismini liittyy voimakkaasti myös vasemmistolaisuuteen. Ne sukupuolittavat ja epätasa-arvoiset rakenteet, joiden keskellä elämme, ovat tiukasti kietoutuneita myös kapitalistiseen järjestelmään. En usko, että sukupuolittunutta sortoa voi poistaa ilman, että myös taloudellinen riisto lopetetaan. En kuitenkaan ajattele, että sukupuolisorto automaattisesti vähenisi, jos taloudellinen tasa-arvo lisääntyy. Sukupuolinen tasa-arvo edellyttää myös sellaisten sortomekanismien tunnistamista ja poistamista, jotka eivät ole suoraan kytköksissä talouteen. Naisten välillä on muiden erojen ohella myös luokkaeroja – kaikki naiset eivät todellakaan ole samassa asemassa eivätkä siis hyödy samanlaisesta politiikasta. Vasemmistolaisena feministinä erilaiset eliittinaisten asemaan liittyvät kysymykset eivät ole useinkaan kovin lähellä sydäntäni. Uskon, että porvari pitää kyllä huolen itsestään.

Riikka Taavetti
feministi
Vasemmistonaisten valtikan eli verkoston hallituksen jäsen